Myytti 1: Tarua
Jokirapuja on sadoissa suomalaisissa vesissä.
Vuosittainen jokirapusaalis on 1-2 miljoonaa ja jokirapuja on vielä useissa keskisen ja pohjoisen Suomen vesissä. Jokiravun tilanne ei tosin ole hyvä ja olemme jo menettäneet 90-95 % viime vuosisadan alun parhaisiin jokirapusaaliisiin verrattuna.
Euroopassa (mm. Ruotsi) jokirapu on uhanlaisten lajien listalla ja sekä EU että IUCN ovat huolissaan jäljellä olevien jokirapukantojen tulevaisuudesta. Jokirapu on luokiteltu uhanlaiseksi (IUCN, vulnerable A2ad).
Jokiravun uhanalaisuuskartoituksen mukaan (EU HD) on jokiravun asema Suomessa tuntematon tai hyvä, vaikka jokiraputuotosta on menetetty jopa 95 %.
Lähde: Raputietokeskus, Itä-Suomen yliopisto ja RKTL (LUKE)
Myytti 2: Tarua
Jokirapu kasvaa yhtä nopeasti kuin täplärapu, jos olosuhteet, kuten ravinnon määrä, veden lämpötila ja rapukannan tiheys, ovat samanlaisia.
Hyvissä olosuhteissa jokirapu kasvaa ulkoaltaissa 3-4 senttiä vuodessa Haapaveden korkeudella. Havainnot tehty kontrolloiduissa oloissa ravunviljelylaitoksella.
Nelikesäisten rapujen kokonaispituus (perustuu tutkimusten tuloksiin ja tietoon viljeltyjen rapujen kasvusta.)
Jokirapu:
Täplärapu:
Lähde: SLU Aqua, Ruotsin makeavesilaboratorio
Myytti 3: Tarua
Ravut kulkevat etuperin. Ne voivat kulkea myös takaperin (esimerkiksi pyrstöään räpäyttämällä), jos säikkyvät. Niinhän me kaikki?
Käyttäytymiskokeiden videoseuranta yli 100 tunnin ajalta osoittaa, että ravut eivät kävele takaperin vaan mieluummin kääntyvät ympäri nopeasti ja jatkavat matkaa etuperin.
Lähde: Ruotsin meri- ja vesivirasto, UR
Myytti 4: Tarua
Suomessa ja eteläisessä Ruotsissa täplärapuistutuksista on epäonnistunut noin 20 %. Onnistuneista istutuksista saadaan aikaisintaan 5 vuoden kuluessa yksi iso täplärapu mertaa kohti yössä.
Täplärapukantoja on romahtanut ja muutamassa vesistössä on alkuperäinen istutus epäonnistunut. Esimerkiksi Kanta-Hämeen alueella noin puolet tiedossa olevista istutuksista on epäonnistunut. Tieto on julkaistu mm. Suomen kalastuslehdessä (6/2015).
Lähde: Itä-Suomen yliopiston tutkimukset
Myytti 5: Tarua
Rapujen istuttaminen ilman kalatalousviranomaisen lupaa on laitonta. Sekä EU:n että kotimainen säännöstö kieltää kokonaan täpläravun istutukset.
Useat lait ja määräykset vaativat istutusluvat.
Kalastuslaki (379/2015)
Kalojen ja rapujen istuttaminen
74 §
Uuden lajin tai kannan kotiutusistutukseen sekä kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määrittämättömään istutukseen on saatava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupa. Lupa voidaan myöntää, jos istutus ei vaikeuta kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteiden toteuttamista eikä vaaranna kohdevesistön kala- tai rapukannan elinvoimaisena säilymistä taikka luonnon monimuotoisuutta.
Eläintautilaki (441/2013)
Eläinten vapauttaminen luontoon
13 §
Eläimiä ei saa vapauttaa luontoon, jos eläimet vapauttava henkilö tietää tai epäilee niiden voivan levittää eläintautia, josta voi olla haittaa muille eläimille tai ihmisille.
Asiaa käsitellään myös mm. Eu vieraslajisäännöstössä (EU 1143/2014) luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja vieraslajilaissa (1709/2015).
Lähde: Finlex
Myytti 6: Tarua
Rapuruton itiöt kuolevat muutaman viikon kuluttua viimeisen ravun kuolemasta.
Rapurutto on sienenkaltainen eliö, joka tarvitsee rapuisäntäänsä ravinnokseen. Rapuruton itiöt eivät siksi voi elää pitkiä aikoja ilman rapuja.
Toistaiseksi ei ole löydetty lepoitiöitä tai lepovaiheita, jotka voisivat pitkittää rapuruton selviytymistä ilman rapuja.
Suomesta ja Ruotsista löytyy esimerkkejä sellaisista jokirapukannoista, jotka ovat palautuneet rapuruton jälkeen ja tuottaneet rapuja myytäväksi asti.
Savossa on useita jokirapukantoja, jotka ovat toipuneet itsestään tai istutuksin rapuruton jäljiltä. Värmlandissa, Ruotsissa, on kymmeniä tuottoisia jokirapukantoja, jotka ovat toipuneet rapuruton jäljiltä.
Lähde: Raputietokeskuksen, Itä-Suomen ylipiston ja Ruotsin makeavesilaboratorion raputietokannat
Lisätietoa:
Myytti 7: Totta
Veden lämpötilan pitää laskea noin 10 °C rapujen parittelun alkamiseksi. Koirasrapu painii naarasravun selälleen ja asettaa maitipaketit kolmannen kävelyjalkaparin väliin ja pyrstöjaokkeille. Maiti näkyy muutaman millimetrin pituisina valkeina puikkoina.
Rapujen parittelu ajoittuu syys-lokakuulle ja on alettuaan nopeaa toimintaa. Koirasrapu ottaa kiinni naarasravun saksista, kääntää naaraan selälleen ja asettaa maitipaketit naaraan vatsapuolelle. Muutaman päivän tai viikon kuluessa naarasrapu laskee mädin pyrstön alle kolmansien kävelyjalkojen tyvessä olevien aukkojen kautta. Mäti hedelmöittyy maitipakettien sulaessa ja kiinnittyy pyrstöjalkoihin naaraan erittämän geelimäisen liiman avulla. Mäti hautoutuu poikasiksi seuraavan kesän kesä-heinäkuuhun mennessä.
Lähde: Raputietokeskus ja Ruotsin meri- ja vesivirasto, UR
Myytti 8: Tarua
Täpläravut voivat olla jokirapuja vastustuskykyisempiä rapuruttoa vastaan, sillä ne voivat estää rapuruton tunkeutumisen kuorensa läpi. Tämä tekee niistä rapuruton kantajia ja ne voivat myös kuolla rapuruttoon.
- Täpläravut ovat rapuruton kantajia.
- Täpläravut voivat stressaantuneina kuolla rapuruttoon.
- Täplärapukannat voivat romahtaa stressin ja akuutin rapuruttoepidemian vaikutuksesta.
- Säkylän Pyhäjärven täplärapukanta on romahtanut kolmesti, ilmeisesti romahduksiin on vaikuttanut täplärapukannan kroonisena kantama rapurutto.
- Suomessa tavataan nykytiedon mukaan kahta eri rapuruton tyyppiä: As- ja PsI-tyypit.
- Täpläravun mukana tuotu PsI-tyyppi alkaa nykyisin olla yleisempi rapuruton aiheuttaja kuin 1890-luvulla Suomeen tullut As-tyyppi.
Lähde: Raputietokeskus, SLU Aqua, Ruotsin makeavesilaboratorio
Myytti 9: Tarua
Jokirapujen istuttaminen onnistuu usein, pohjoismaisten tutkimusten mukaan jopa joka toinen istutus onnistuu. Jokirapuistutuksen pilaa usein henkilö, joka tuo rapuruton tai täplärapuja samaan vesistöön.
Jokirapujen istuttamisen epäonnistuminen on usein huonojen valmistelujen syytä: vesialue ei sovi ravuille, vesistössä on rapuruttoa kantavia rapuja, rapurutto iskee myöhemmin tai istutettavat ravut eivät sovi vesistöön.
Lähde: Raputietokeskus, Ruotsin meri- ja vesiviraston raputietokanta ja RKTL:n tutkimukset
Myytti 10: Tarua
Jokiravulla on hyvät mahdollisuudet, jos luvattomat täplärapuistutukset saadaan loppumaan. Myös rapujen sumputukset muussa kuin pyyntivedessä pitää lopettaa.
Suomen jokiraputuotanto on yhä vähintään 1-2 miljoonaa vuosittain RKTL:n (nykyisin LUKE) ja parhaat jokirapualueet sijaitsevat täpläravun levinneisyysalueen ulkopuolella.
Jokirapu on lähestulkoon hävinnyt eteläisestä Suomesta täpläravun ja sen kantaman PsI-tyypin rapuruton levitessä. Jokiravun tulevaisuus on osittain kiinni täpläravun holtittoman leviämisen estämisestä.
Lähde: Raputietokeskus, Itä-Suomen yliopisto ja SLU Aqua
Myytti 11: Tarua
Rapuruttoitiö ei selviä ilman rapuja. Vesistö puhdistuu rapurutosta jokirapujen kuoltua. Täplärapuvesistöt ovat lähes aina rapuruttovesiä.
Yllä kuvaus rapuruttoitiön matkasta sairastuneesta ravusta kohti uutta isäntärapua. Rapuruton uimaitiö voi kolmesti irrottaa ja kasvattaa uudelleen uimasiimat. Jos uimaitiö ei kolmannella kerralla löydä rapua isännäkseen, se kuolee ravinnon loppuessa. Tämä kolmen yrityksen kierto, kunnes uimaitiö kuolee ravinnon puutteeseen, voi kestää muutamasta tunnista muutamaan viikkoon.
Lähde: Raputietokeskus, SLU Aqua, Ruotsin makeavesilaboratorio
Myytti 12: Tarua
Jokirapu saapui Suomeen noin 10,000 vuotta sitten viimeisen jääkauden jälkeen. Täplärapu tuotiin Suomeen 1960-luvulla Pohjois-Amerikasta (osin Ruotsin kautta). Jokirapu on siten kotoperäinen laji koko Suomen alueella, täplärapu on puolestaan vieraslaji.
Suomalaisten jokirapujen perimän tutkimukset osoittavat, että eri vesistöjen jokirapukannoilla on selkeitä eroja. Viimeisin tutkimus osoittaa puolestaan, että yhden geenin osalta jokirapukantamme ovat samankaltaisia. Jokirapumme siis eroavat osittain, mutta toisaalta osoittavat olevansa osittain yhteneväisesti suomalaisia. Jokirapukantojemme erot ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana, joten jokirapu ei ole Suomessa uusi tulokas.
Suomalaisilla jokiravuilla on sukulaisuutta osoittavaa perimän samankaltaisuutta virolaisten ja ruotsalaisten jokirapukantojen kanssa. Yhtäläisyydet voivat olla jokirapujen muinaiseen vaellushistoriaan liittyviä tai selittyä siirtoistutuksin.
Lähde: Itä-Suomen yliopisto, SLU Aqua, Ruotsin makeavesilaboratorio
Myytti 13: Tarua
Kuluneen viidentoista vuoden aikana noin 80% valtion rahoituksesta rapututkimuksiin on mennyt täplärapuja koskeviin tutkimuksiin ja selvityksiin.
Suomalaisen rapututkimuksen tuloksia käytetään yleisesti rapukantojen hoidon pohjana ja uudet menetelmät mm. rapuruton leviämisen estämiseksi perustuvat laboratoriossa tehtyihin tutkimuksiin. Rapuruttotutkimus keskittyy oomykeetin (munasieni) salojen selvittämiseen, jolloin tutkimustuloksilla on sovelluksia myös kasvitautien ehkäisyn ja ymmärtämisen puolella.
Perunarutto, mansikan juuritaudit, mesimarjan lehtihome sekä useat muut kasvitaudit ovat rapuruton sukulaisia. Rapututkimuksen tuloksia voidaan näin soveltaa myös raputalouden ulkopuolisiin ongelmiin ja jopa maailmanlaajuisien ravinnontuotanto-ongelmien setvimiseen.
RAPUTUTKIMUKSEN KOHTEITA
- Ravut ekosysteemissä, Jyväskylän yliopiston ekologien tutkimuskenttää.
- Rapurutto ja sen suhde jokirapuun ja täplärapuun, Itä-Suomen yliopiston ja Eviran tutkimuskenttää.
- Ravun ja rapuruton perimä, Itä-Suomen yliopiston tutkimuskenttää.
- Rapukantojen ekologia ja hyödyntäminen, Itä-Suomen yliopiston tutkimuskenttää.
- Raputalouden edistäminen, LUKE:n ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuskenttää.
Lähde: Raputietokeskus ja Itä-Suomen yliopisto
Myytti 14: Tarua
Täplärapukannan tuoton heikkenemisestä ja keskikoon pienenemistä (kannan kääpiöityminen) on runsaasti esimerkkejä sekä Suomesta että Ruotsista.
Kanta-Hämeen alueella ovat useat täplärapukannat romahtaneet 2000-luvulla ja yhtenä syynä voi olla kova ravustuspaine. Kanta-Hämeen täpläravut ovat myös rapuruton infektoimia. Myös Säkylän Pyhäjärvellä on täpläraputuotto vaihdellut suuresti.
Ruotsissa Halmsjö-järveen (37 hehtaaria) istutettiin 1971 täpläravut ja alkuun saalis oli hyvä. Vuosittain ravustettiin noin 4000 merta-yön verran. Täplärapukanta romahti 1990-luvun alussa eikä ole palautunut toistaiseksi.
Lähde: Raputietokeskus, Itä-Suomen yliopisto, SLU Aqua ja Ruotsin makeavesilaboratorio
Myytti 15: Tarua
Täplärapu ei menesty pohjoisen vesissä, sillä sen lisääntyminen ei onnistu Oulujärven pohjoispuolella.
RKTL:n (nykyisin LUKE) tutkimuksissa on todettu, että täpläravun lisääntyminen erittäin kylmässä vedessä ei onnistu. Myös omituiset sääolot syksyllä, mm. erittäin nopea sään kylmeneminen, sotkee täpläravun lisääntymistä.
Täpläravun koeistutukset pohjoisen Suomen luonnonvesiin ovat epäonnistuneet eikä täplärapujen ole todettu lisääntyneen esimerkiki Rovaniemen korkeudella. Istutuksista ei saatu saaliiksi aina edes istukkaita, istutusjärviin syntyneistä ikäluokista puhumattakaan.
Lähde: Itä-Suomen yliopisto, RKTL (LUKE)
Myytti 16: Tarua
Ravun mäti on kohtuullisen tiukasti kiinni naaraan pyrstön alla kunnes poikaset kuoriutuvat. Mäti ei siis ole irtaimena vedessä eikä voi tarttua kiinni muuhun materiaaliin.
Portugalilaiset tutkijat ovat tosin osoittaneet, että ravunpoikaset voivat tarttua vesilinnun höyheniin ja kulkeutua vesilintujen mukana pitkiäkin matkoja.
Myytin alkuperä: Göteborgsposten
Myytti 17: Tarua
No ei, eikä rapukoiras etsi kumppania netistäkään.
Koirasrapu voi haistaa naarasravun veden alla muutamien metrien päästä, veden virratessa jopa kauempaa. Rapujen hajuaisti ei toimi ilmassa.
Lähde: Raputietokeskus, SLU Aqua ja Ruotsin makeavesilaboratorio
Myytti 18: Tarua
Täpläravusta eroon pääseminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. Täplärapukantojen hävittämisestä on esimerkkejä pienistä, rajallisista vesistä.
Gotlanti Ruotsissa on pyritty pitämään puhtaasti jokirapualueena. Sieltä on hävitetty muutamista vedellä täyttyneistä avolouhoksista täplärapukantoja hyönteismyrkyin vuosina 2007-2009.
Norjalaiset ovat hävittäneet luvattomasti istutettuja täplärapukantoja mm. golfkentän vesiesteistä. Käytössä on myös tällöin ollut hyönteismyrkky.
Lähde: Gotlannin lääninhallitus, NINA
Myytti 19: Tarua
Ruotsalaisen selvityksen mukaan täpläravun istutuksista on yhteiskunnalle enemmän kustannuksia kuin hyötyjä.
Tutkimuksen mukaan täpläravusta on ruotsalaisille 300 – 500 miljoonan kruunun vuosikustannukset. Arviossa on otettu huomioon yhteiskunta- ja luonnontalouden kokonaisuus, jolloin esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden kaventumiselle ja täpläravun ja jokiravun hintasuhteen vaikutukselle on annettu arvo.
Lähde: SLU Aqua
Lisätietoa:
Myytti 20: Tarua
Ravustaminen on jokiraputalouden perusta ja jokirapu säilyy vain ravustamalla. Ravustuspainetta voidaan säädellä tilanteen mukaan ja ohjailla sekä jokirapukannan tuottoa että ravustajien intoa.
Jokirapukannat toki muuttuvat ravustuspaineen vuoksi, mutta suurin uhka jokiravulle on kuitenkin rapurutto. Ravustus puolestaan turvaa jokiravun tulevaisuuden, sillä iso osa raputaloutta on tuottavien kantojen hyödyntäminen ja rapujen myyminen.
Lähde: Raputietokeskus, Itä-Suomen yliopisto ja SLU
Myytti 21: Totta
Suomessa on kolme rapulajia: jokirapu, täplärapu ja kapeasaksirapu. Jokirapu on levinnyt koko maahan, tosin harvinainen eteläisessä ja aivan pohjoisessa. Täplärapu on eteläisen ja keskisen Suomen laji. Kapeasaksirapua on muutamassa kaakonkulman vedessä, tavattu viimeeksi Kivijärvestä.
Kuvassa kolme Suomessa esiintyvää rapulajia, vasemmalta alkaen täplärapu, kapeasaksirapu ja jokirapu.
Lähde: Raputietokeskus ja Itä-Suomen yliopisto
Lisätietoa: